Tulevaisuuden valmistavalle teollisuudelle on ominaista nopea teknologinen muutos, kasvavat kestävyysvaatimukset ja kasvava osaajapula. Samaan aikaan teollisuus on astumassa epävarmempaan aikaan, jossa uudet vaatimukset ja muuttuvat olosuhteet muokkaavat kilpailua.
Se on todettu raportti “"C the Shift: Globaalin valmistuksen uudelleenmäärittely"“, jonka on julkaissut listattu IT-konsultointiyritys Kolumbus, jonka pääkonttori sijaitsee Tanskassa.
Raportti perustuu alan johtajien, tutkijoiden ja asiantuntijoiden haastatteluihin ja siinä tunnistetaan viisi muutosta – data, tekoäly, tietoturva, osaaminen ja kestävyys – jotka nyt muokkaavat alan kilpailukykyä.
Ensimmäisenä tulee datakysymys. Monilla yrityksillä on paljon tietoa, mutta siltä puuttuu rakenne, laatu ja selkeä vastuu. Tämä hidastaa päätöksentekoa ja digitaalisia investointeja, sanoo Toby Mankertz, valmistuksen strategiapäällikkö Kolumbus.
”Käytät paikallisia asiakirjoja ja laskentataulukoita, dokumentoimattomia hätäratkaisuja ja tunnuslukuja, jotka mittaavat toimintaa edistymisen sijaan. Sinun on rakennettava perusta, johon voi todella luottaa”, hän sanoo raportissa.

Toinen muutos koskee tekoälyä, jossa teknologiaa kuvataan muutosponnistuksena pelkän teknologiaprojektin sijaan. Kasper Lynge Jacobsen, tekoälypäällikkö Tanskan kauppakamarissa, raportissa huomautetaan, että yritykset, jotka lisäävät uutta teknologiaa vanhojen työskentelytapojen päälle, voivat vahvistaa tehottomuutta.
Kolmas muutos koskee arvoketjuja, jotka ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa ja siten haavoittuvimpia. Kun tuotteet saavat digitaalisen identiteetin ja niitä on seurattava koko elinkaarensa ajan, vaatimukset järjestelmille, jotka pystyvät vaihtamaan tietoja turvallisesti, kasvavat.

Christine Charlotte Akselsen, norjalaisen pilvipalveluyrityksen Kezzlerin toimitusjohtaja, raportissa selitetään, että järjestelmien on puhuttava samaa kieltä. Muuten jopa hyvin jäsennelty data juuttuu siiloihin sen sijaan, että se virtaisi esimerkiksi alihankkijoiden, logistiikkakumppaneiden ja asiakkaiden välillä.
”Luottamusta ei voi lisätä jälkikäteen. Se on rakennettava arkkitehtuuriin alusta alkaen”, hän sanoo.

Neljäs muutos koskee osaamista. Työvoima ikääntyy samaan aikaan kun kilpailu teknisistä taidoista kiristyy. Chalmersin tutkija Greta Brown kuvailee sitä rakenteelliseksi ongelmaksi, kun kokonainen sukupolvi on jäämässä pian eläkkeelle, kun taas liian harvat nuoret hakeutuvat alalle.
Hän uskoo, ettei pelkkä uusien ihmisten rekrytointi riitä. Yritysten on saatava ihmiset haluamaan jäädä.
”Naisten määrän lisääminen teknisessä koulutuksessa ei ratkaise ongelmaa. Työpaikkakulttuuri, joka saa heidät haluamaan jäädä, ratkaisee”, hän sanoo.
Viides muutos koskee kestävyyttä. Yritykset, jotka vähentävät energiankulutusta, materiaalihävikkiä ja resurssien kulutusta, vahvistavat sekä kannattavuutta että kilpailukykyä.

Steve Evans, teollisen kestävyyden professori Cambridgen yliopistossa, raportissa huomautetaan, että monet yritykset tekevät siirtymästä tarpeettoman kalliin.
”On virheellisesti uskottu, että kestävä kehitys vaatii kalliita teknologiainvestointeja. Todella suuria hyötyjä löytyykin sen sijaan maalaisjärjen käyttämisestä tehtaiden jätteen pysäyttämiseksi”, hän sanoo.

Miying Yang, joka on kestävän kehityksen professori Cranfieldin yliopistossa, kehottaa yrityksiä kysymään itseltään, mitä arvoa menetetään, ja näkemään mahdollisuuksia esimerkiksi korjaamisessa ja uudelleenkäytössä.
”On hyvä nähdä, mitä arvoa luot. Mutta sinun on myös nähtävä, mitä arvoa menetät”, hän sanoo.

Raportissa todetaan, ettei ole olemassa yhtä ainoaa mallia, joka sopisi kaikille. Eri teollisuusyritysten on valittava erilaisia polkuja. Mutta kilpailukykyisimpiä ovat ne, jotka ymmärtävät liiketoimintaansa, sopeutuvat nopeasti ja pystyvät osoittamaan, että muutokset tuottavat tuloksia.








